Suudellut huulet

Raukeaa juhannuksenjälkeistä sunnuntaita!

Tämän päivän meikin kanssa lähdetään hieman kokeilevammille vesille. Onko huulipunan kanssa aina pakko käyttää rajauskynää? No ei todellakaan ole!

Kevyet kiiltopunat eivät ole ainoita huulituotteita, joita voi levittää vähän tuosta noin ja sinne päin. Myös tavanomaiset, kirkkaat huulipunat toimivat nätisti hieman sutatumpana versiona. Kun silmämeikin jättää minimiin, tuloksena on säväyttävä look jossa katse kiinnittyy aavistuksen pussailtuihin huuliin. Dr. Hauschkan meikkitaiteilija kutsui tällaisia sotkuhuulia ”boyfriend lips”-termillä: ne kun näyttävät siltä, että kumppanin kanssa olisi vietetty kiihkeä tuokio hetki sitten.

Mulle tulee tästä tyylistä mieleen joku modernin filmitähden meikki. Kaiken ei tarvitse aina olla niin viimeisen päälle huoliteltua, vaan joskus pieni suttuisuus voi olla just täydellistä.

 

Millaiset punahuulet ovat mieleesi?

 

Tavismeikki

Tämän postauksen voisi oikeastaan linkittää jatkoksi Tunnusmeikki-haasteelle. Tältä nimittäin mun meikkailut useimmiten arkena näyttää, jos on sellainen normaali aika panostaa eikä varsinainen kiire mihinkään tai mitään erikoista tulossa. Tälle meikille vastapainona on silmämeikitön look ja kirkkaat huulet.

Kullan ja ruskean sävyt ovat mulle silmämeikissä niitä helpoimpia, sillä ne eivät vaaleasta ihosta juurikaan erotu eikä niitä siten tarvitse häivytellä pitkään. Yleensä tyydyn yhteen luomiväriin koko luomella, mutta tässä lisäsin himpun verran ruskeaa ja beigeä luomivakoon. Tummaihoiselle vastaava monikäyttöinen sävy voisi olla vaikkapa hohtava tummanruskea.

Hirveän vaikea keksiä tästä meikistä mistään sanottavaa, vaikka kaunis ja mieluinen onkin. Tämä on vaan mulle niin perus, etten varmaan olisi meikistä ottanut kuviakaan ellei tässä näkyisi myös Guerlainin aurinkopuuteri. Ihan tavismeikki siis – kuolettavan tylsä mutta silti käyttökelpoinen.

Vaihteletko meikkityyliä usein vai menetkö tavismeikillä?

 

Tässä ei tainnut olla mitään kiinnostavaa? :D

 

Kerran heppatyttö, aina heppatyttö

Vuosi 2009, vuokrahevoseni Kukan selässä.

27 vuotta täytettyäni eli 10 kuukautta sitten asetin itselleni muutaman tavoitteen, joiden eteen tekisin töitä seuraavan vuoden aikana. Oikeastaan kaikissa muissa tavoitteissa on tapahtunut parannusta paitsi uimisessa ja juoksemisessa – tämä on ehkä ihan ymmärrettävää, sillä välillä mulla ei ole ollut energiaa kuin perustoimintoihin. Nyt kuitenkin yksi tavoitteista saa ihan konkreettisen toteutuksen, sillä mulla on pitkästä aikaa hoitohevonen!

Olen ratsastanut enemmän tai vähemmän 20 vuoden ajan, mutta edellisestä kerrasta hevosen selässä on pitkä aika. Olen yrittänyt etsiä Helsinkiin muutettuani hoito- tai vuokrahevosta, mutta ongelmaksi on muodostunut paitsi kallis vuokraushinta tai tallin etäisyys kotoa myös hevosenomistajien vaatimukset. Moni omistaja haluaa, että hevosella tehdään muutakin kuin maastoillaan tai kävellään: vuokraajan/hoitajan pitäisi paitsi liikuttaa hevonen, myös käydä sen kanssa valmennuksissa, kilpailla ja kehittää hevosta tasapainossa omistajan tavoitteiden kanssa. Ymmärrän, että mahdollisen vuokralaisen valinnassa haluaa olla tarkka (onhan hevonen kallis ylläpitää ja arvokas hankinta), mutta ”pelkkää” palauttavaa liikuntaa ja kävelyä tarjoava hoitaja on monelle ollut riittämätön. Itse taas haluaisin hevosharrastukselta rentoa yhdessäoloa eläimen kanssa luonnossa liikkuen, en stressipitoista valmentautumista ja kilpailua. Mun hurjat estevuodet ja laukkamaastot on takana päin, enkä koe että mulla on kovinkaan suurta motivaatiota kehittää itseäni ratsastajana – hevosen käsittelijänä kylläkin!

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että olen löytänyt sopivan parin tähän leppoisampaan heppailuun. Eräässä FB-ryhmässä kyseltiin hoitajaa nuorelle ruunalle, josta pariskunta kouluttaa itselleen harrastehevosta. Tarhausaika ruunan tallilla on lyhyt, joten omistajat kaipasivat helpotusta nimenomaan liikuttamiseen. He itse käyvät tallilla kahdesti päivässä, joten jo pari kertaa viikossa auttaminen olisi helpotus. 5-vuotias Simo on vasta koulutuksessa, joten aluksi hoitajan tehtävä olisi vain talutella pitkiä lenkkejä ja muuten hengailla hevosen kanssa. Tavattiin viime viikolla, käytiin pienellä kävelylenkillä ja kaikki sujui tosi kivasti. Mulla on kokemusta nuorista hevosista, joten en säikähtänyt vaikka Simo näytti muutaman hienon tempun jännittäessään erikoista tilannetta. Kaiken kaikkiaan Simo vaikutti tosi kivalta ja omistajien kanssa tultiin hyvin juttuun, joten nyt mä sitten käyn pari kertaa viikossa tallilla hoitamassa!

Jatkossa luvassa on ehkä ratsastamistakin, mutta kumma kyllä se ei ole mulle enää pääasia. Haluan heppatouhuilta rentoutumista ja kevyttä liikuntaa, rauhallista yhdessäoloa hevosen kanssa ilman paineita. En halua kokea stressiä kummankaan, hevosen tai ratsastajan, kehittymisestä. Toivottavasti Simokin arvostaa tällaista rentoa lähestymistapaa.

Olen kyllä niin mielissäni tästä hevostelun jatkumisesta. Vihdoin mulla on täysin muusta elämästä erillinen harrastus, johon menen nimenomaan rentoutumaan.

 

Mitä sinä harrastat?

 

1 2 3 237